Osallistuin Pohjois-Karjalan Sosialidemokraattisen Piirin syyskokoukseen marraskuussa. Seppo Eskelinen oli piirikokouksessa ensimmäistä kertaa toiminnanjohtajan roolissa. Onnea ja menestystä Sepolle vaativaan tehtävään. Entinen toiminnanjohtaja Reijo Jeskanen piti kokouksessa erinomaisen ”jäähyväispuheen”. Toivottavasti kaikki kokousedustajat kuuntelivat sitä aistit avoimina. Tässä Reijon puheesta muutamia ydinajatuksia, jotka erityisesti puhuttelivat minua.
Reijo peräänkuulutti toverin tukemista ja kannustusta mollaamisen ja takanapäin pahan puhumisen sijasta. Politiikassa on aina mukana kilpailua, mutta se ei saisi olla toisen lyömistä tai potkimista. Reijo toivoi, että sosialidemokraattisesta liikkeestä tulisi sellainen kansanliike, jossa vallitsee toinen toistansa arvostava ja erilaisia mielipiteitäkin suvaitseva toimintakulttuuri. Voimme oppia toinen toisiltamme, jos vähennämme itsekkyyttä ja lisäämme toisistamme välittämistä. Reijon mukaan tämä olisi sitä todellista sosialidemokratiaa. Mielestäni meidän jokaisen kannattaisi miettiä omalla kohdallamme, miten nämä asiat toteutuvat. Ainoa ihminen, jota voin muuttaa, olen minä itse, ja siksi muutos alkaa aina peiliin katsomisesta. Kysymys on myös puolueen menestymisestä. On turha kuvitella, etteivät äänestäjät huomaa ”selkään puukottamisia” tai muita vastaavia epäasiallisuuksia. Yhteen hiileen puhaltava ryhmä on aina vahvempi kuin toisiaan mollaava ryhmä. Tällaisella kulttuurin muutoksella varmistetaan myös se, että nuoret ihmiset haluavat liittyä liikkeeseemme/puolueeseemme. Nuoret eivät halua osallistua epäasiallisessa ilmapiirissä toteutuvaan toimintaan.
Työyhteisökouluttajana olen nähnyt, kuinka epäviralliset johtajat käyttävät vääränlaista valtaa työyhteisöissä ja sillä tavalla vievät työn ilon ja vähitellen jopa sairastuttavat työyhteisön ilmapiirin. Epävirallisten johtajien ympärille muodostuu erilaisia klikkejä. Pahinta on, että vääränlaisen vallan käyttäjät eivät kanna vastuuta toimintansa seurauksista. Heidän motiivinaan tuntuu olevan asioiden hämmentäminen, mutta sitten, kun pitäisi ottaa vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään, he vaikenevat. Politiikassa voi tapahtua samanlainen ilmiö. Vääränlainen vallankäyttö tulee ilmi esimerkiksi Reijon kuvaamana käyttäytymisenä.
Vuoden vaihtuminen tarkoittaa aina uusia mahdollisuuksia. Jospa me kaikki miettisimme joulun aikaan, miten voisimme omalla toiminnallamme edistää yhteisöllisyyttä. Siinä on voimamme ja siinä on mahdollisuutemme.
Rauhallista joulun aikaa toivotellen,
Merja Mäkisalo-Ropponen