Kahta asiaa Joensuun talousarviovalmistelussa olen ihmetellyt tämän syksyn aikana. Ensinnäkin, miten ihmeessä päivähoito voidaan siirtää koulutustoimeen ilman, että asia käy lainkaan sosiaali- ja terveyslautakunnassa lausunnolla?
Sosiaali- ja terveyslautakuntaan asia tuli vasta siinä vaiheessa, kun käsiteltiin uutta johtosääntöä. Koska johtosäännön valmistelu oli jo niin pitkällä, ja siinä piti pikaisesti huomioida ympäristöterveydenhuollon muutokset, ei kokonaisprosessia lautakuntakaan voinut keskeyttää. Kiitos kaupunginhallituksen demarijäsenille siitä, että he yrittivät useampaan otteeseen vaikuttaa siihen, että asiaa selvitettäisiin perusteellisemmin, mutta äänestyksessä he jäivät vähemmistöön. Mielestäni tässä tilanteessa olisi pitänyt huolellisesti tutustua erilaisiin malleihin ja vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Kotkassa ja Kuopiossa kaikki lasten ja nuorten palvelut on siirretty yhteisen lautakunnan alaisuuteen. Joensuussakin olisi ollut mahdollista perustaa lasten ja nuorten hyvinvointilautakunta, jonka toimialaan olisivat kuuluneet ainakin päivähoito, koulutoimi, neuvolapalvelut, kouluterveydenhoito, oppilashuolto ja nuorisotoimi. Tämä ratkaisu olisi parhaiten mahdollistanut valtuustossa keväällä hyväksytyn lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteutuksen. Pelkästään päivähoidon siirtäminen koulutoimen alaisuuteen, ei tuo riittävästi uudenlaista ajattelutapaa lasten ja nuorten asioihin.
Toinen ihmettelyn aiheeni on se, miten voi olla niin vaikea ymmärtää tehostetun palveluasumisen tarpeen kasvua Joensuussa. Sosiaali- ja terveyslautakunta, asiantuntijalautakuntana, oli täysin yksimielinen ehdottaessaan 17 uutta tehostetun palveluasumisen paikkaa. Keskushallinnon esitys on 8-9 ja lopullinen päätös valtuustoryhmien välisten neuvottelujen jälkeen lienee jotain tuosta väliltä. Jos aiotaan vähentää raskaan laitoshoidon määrää Joensuussa, tehostettua palveluasumista on lisättävä nopealla aikataululla. Ei kai kukaan kuvittele, että ikääntyvässä kaupungissamme laitoshoitoa voidaan vähentää, ellei samalla lisätä tehostettua palveluasumista ja kotihoitoa?
Alibudjetointi -käsitettä ei saisi käyttää, mutta mikä on oikea termi siinä tapauksessa, kun tiedämme todellisen palvelujen tarpeen ja lainsäädäntö velvoittaa kaupunkia vastaamaan tähän tarpeeseen, mutta emme saa riittäviä määrärahoja asian hoitamiseen?
Tässäkin asiassa haluan kiittää kaupunginhallituksen demarijäseniä siitä, että tekivät kaikkensa lautakunnan tahtotilan puolustamisessa.
Merja Mäkisalo-Ropponen